Viikon sana: ”Deck”

Viikon sana: ”Deck”

Kun avasin aamulla silmät taisi olla mustarastas, joka tuli tervehtimään terassin kaiteelle. Viikon luontoääniosastolla teeret aloittelivat soitimia. Tuvan elektroniikkakeskukseen olin liimannut läppärin päälle uuden post-it -lapun, jossa luki ”Deck”. Olin ilmoittanut yrityksen Tahko Ski Lift Pitch -kilpailuun, jossa oli 2 minuuttia aikaa esitellä yrityksen toimintaa startup maailman ammattilaisille.

En ole mikään iso yleisöjen ystävä, mutta on ihan mukava päästä kertomaan tekemisistä muille. Toivottavasti aihe herättää tunteita ja saan palautetta. Olen tavallaan innostunut tästä dekin kasailusta ja esityksestä. Tiivistäminen on vaikeaa puuhaa, joka saa aivot mukavasti lämpenemään. Esitystä varten koetan nyt muistella aiheeseen sopivia valokuvia viimeiseltä vuosikymmeneltä. Mieleen tulee kyllä sopivia kuvia, mutta en tiedä millä viidestä ulkoisesta kovalevystä ne tarkalleen ovat.

Vie paljon aikaa tiivistää aihe kuin aihe 120 sekuntiin. Tämä haaste on kuitenkin ollut osa jokapäiväistä arkea koko talven. Olen suunnitellut prototyyppiä, jonka pohjalta haluan luoda mobiilisovelluksen. Sekä dekissä, että protossa sisältö muuttaa muotoaan joka kerta kun käyn sitä läpi. Aivan kuten ohjelmisto myös dekki taitaa olla lopullisesti valmis vasta sinä päivänä, kun sitä ei enää käytä kukaan.

Tarvitsin dekkiin siis pari uutta kuvaa. Ruokaan ja maatalouteen liittyvät muistot palailivat mieleen. Lähdin selamaan kuvia kronologisesti. Se oli huono idea. Sadattuhannet kuvat saivat sekä oman että tietokoneen prosessorin savuamaan. Kolme tuntia myöhemmin olin vilkaissut läpi vuoden 2009.

Perhe töissä pellolla. Phnom Penh, Kambodza.
Lihakauppias aamuhämärssä. MrauK U, Myanmar
Lihakauppias aamuhämärässä. MrauK U, Myanmar
Renki ja hevonen. Chiapas, Meksiko
Renki ja hevonen. Chiapas, Meksiko

En ole oikein myyntimies. Kouluaikoina olin töissä Kuopiolaisessa kaupunkilehdessä. Eräänä päivänä pomo kysyi haluaisinko kokeilla myyntiä tulevana kesänä. Jostain kumman syystä suostuin. Muutaman viikon ajan soittelin seudun yrittäjille yrittäen kaupata mainostilaa. Lopulta jalkauduin torin kauppahalliin ja sain myytyä saippuarasian kokoisen ilmoituksen saippuakaupalle nimeltä Nestori. Takaisin toimistolla pomo ehdotti palaamista lehden taittoon ja mainosten tekoon.

Kyse ei tainnut olla siitä ettenkö olisi voinut oppia myymään. En vain halunnut oppia myymään selaamalla keltaisia sivuja ja lukemalla lauseita paperista. Tuntui väärältä viedä ihmisten aikaa myymällä heille tuotetta, joka ei kuvastanut omia arvojani. Kun lehti oli jälleen kerran saatu painoon palasin keskellä yötä opiskelija-asuntooni, jonka seinällä oli iso Che Guevara juliste. Muutaman vuosi myöhemmin pysähdyin hänen mausoleumillaan. Kun nyt katson seinälle on siellä valokuva munkkioppilaasta. Hän istuu penkillä jossain Bangokin sivukujista kuunnellen musiikkia, polttaen tupakkaa.

Fokusoidun tiedon kuluttamisesta on tullut täysipäiväistä hommaa. Keskustelujen ja lukemisen kautta löytyy uusia ideoita ja vaihtoehtoja. Myymisen sijaan haluan oppia kysymään hyviä kysymyksiä eri alojen ammattilaisilta ja kertomaan tiivistetysti omasta yrityksestäni. Toivottavasti siinä samalla myös muut innostuvat aiheesta. Ymmärrykseni maataloudesta on 4 kanaa ja kasvihuone. mutta suunnitteilla on jo uppoutua aiheeseen entistä perusteellisemmin ’Tunne tuottaja’ teemalla. Siitä lisää joskus toiste. Nyt taitaa olla aamutreenin aika. Kelloon kahden minuutin ajastin ja dekki kokonäytön tilaan.

”Hello everyone…”

Kivien keruupäivää. Rosslyn Bay, Australia
Kivien keruupäivä. Rosslyn Bay, Australia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.