Se turvallisin ruoka

Se turvallisin ruoka

Läpi historian ihminen on syödessään arvioinut nielemänsä ruoan turvallisuutta. Tuntematon marja tai mädäntynyt liha on jäänyt syömättä, jos ei ole ollut kyse elämästä ja kuolemasta. Tämä DNA:han koodattu tapa ei ole muuttunut aikojen saatossa. Nälkäisenä syömme lähes tulkoon mitä vain. Pahimman nälän väistyessä alkaa kuitenkin kulutetun ruoan tarkastelu ja valikointi. Kylläisyyden tunne tulee vasta kun on saanut tarpeeksi proteiineja. Trooppisilla hedelmillä ei siis nälkä taida lähteä, vaikka olen sellaisiakin raakasyöjiä tavannut Sumatran viidakoissa.

Entä jos proteiinilähdettä valitessa on päätynyt kananmunaan ja tarjolla olisi useita versioita identtisen näköisestä tuotteesta. Alla on omat reaktioni jos kananmunien kotimaa olisi…

  • kiinalainen: ”Mikä se uutinen synteettisistä kananmunista olikaan…?”
  • brazialainen: ”Mitenköhän se sademetsä jaksaa?”
  • amerikkalainen: ”Onkohan tässä antibiootteja?”
  • suomalainen: ”Pitäisikö kuitenkin ostaa luomua?”
  • paikallinen: ”Ai nää on niitä Tanjan tilan munia!”
  • omasta tarhasta: ”Onpa ohut kuori. Se on varmaan tuo heiveröisin kana. Kyllä se syksyyn asti ainakin saa juoksennella metsässä.”

Itselle ainakin on aika itsestään selvää mihin järjestykseen nuo liput laittaisin. Kaikkea ruokaa ei tietenkään pysty ostamaan paikallisilta tuottajilta, tai edes kotimaisena. Olisihan se kuitenkin hienoa jos entistä isomman osan peruselintarvikkeista ja osan niistä uusistakin makuelämyksistä löytäisi omalta lähiseudulta.

Pomon uusi hautomispaikka
Viime kesänä ”Pomo” löysi uuden hautomispaikan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.