Läpi historian ihminen on syödessään arvioinut nielemänsä ruoan turvallisuutta. Tuntematon marja tai mädäntynyt liha on jäänyt syömättä, jos ei ole ollut kyse elämästä ja kuolemasta. Tämä DNA:han koodattu tapa ei ole muuttunut aikojen saatossa. Nälkäisenä syömme lähes tulkoon mitä vain. Pahimman nälän väistyessä alkaa kuitenkin kulutetun ruoan tarkastelu ja valikointi. Kylläisyyden tunne tulee vasta kun on saanut tarpeeksi proteiineja. Trooppisilla hedelmillä ei siis nälkä taida lähteä, vaikka olen sellaisiakin raakasyöjiä tavannut Sumatran viidakoissa. Entä jos proteiinilähdettä valitessa on päätynyt kananmunaan ja tarjolla olisi useita versioita identtisen näköisestä tuotteesta. Alla on omat reaktioni jos kananmunien kotimaa olisi… kiinalainen: ”Mikä se uutinen synteettisistä kananmunista olikaan…?” brazialainen: ”Mitenköhän se sademetsä jaksaa?” amerikkalainen: ”Onkohan tässä antibiootteja?” suomalainen: ”Pitäisikö kuitenkin ostaa luomua?” paikallinen: ”Ai nää on niitä Tanjan tilan munia!” omasta tarhasta: ”Onpa ohut kuori. Se on varmaan tuo heiveröisin kana. Kyllä se syksyyn asti ainakin saa juoksennella metsässä.” Itselle ainakin on aika itsestään selvää…

Lue Lisää

Lammasfarmi Australiassa

Kun avasin aamulla silmät taisi olla mustarastas, joka tuli tervehtimään terassin kaiteelle. Viikon luontoääniosastolla teeret aloittelivat soitimia. Tuvan elektroniikkakeskukseen olin liimannut läppärin päälle uuden post-it -lapun, jossa luki ”Deck”. Olin ilmoittanut yrityksen Tahko Ski Lift Pitch -kilpailuun, jossa oli 2 minuuttia aikaa esitellä yrityksen toimintaa startup maailman ammattilaisille. En ole mikään iso yleisöjen ystävä, mutta on ihan mukava päästä kertomaan tekemisistä muille. Toivottavasti aihe herättää tunteita ja saan palautetta. Olen tavallaan innostunut tästä dekin kasailusta ja esityksestä. Tiivistäminen on vaikeaa puuhaa, joka saa aivot mukavasti lämpenemään. Esitystä varten koetan nyt muistella aiheeseen sopivia valokuvia viimeiseltä vuosikymmeneltä. Mieleen tulee kyllä sopivia kuvia, mutta en tiedä millä viidestä ulkoisesta kovalevystä ne tarkalleen ovat. Vie paljon aikaa tiivistää aihe kuin aihe 120 sekuntiin. Tämä haaste on kuitenkin ollut osa jokapäiväistä arkea koko talven. Olen suunnitellut prototyyppiä, jonka pohjalta haluan luoda mobiilisovelluksen. Sekä dekissä, että protossa sisältö muuttaa muotoaan joka kerta kun käyn sitä…

Lue Lisää

Vuoden ensimmäisellä kauppareissulla mukaan tarttui hyvä valikoima paikallisen Pyyn maatilan vihanneksia ja juureksia. Pilkoin porkkanat, lantut ja perunat pellille. Mukaan meni kokonainen kiinalainen valkosipuli. Päälle oliiviöljyä, murskattua suolaa, pippuria, kuminaa, sekä garam masalaa ja timjamia. Kaminassa oli pienet tulet, joten uunin lämpötila pysyi alle 200 asteen. Kenties muutamaa tuntia myöhemmin tupa alkoi täyttyä tuoksuista. Tuossa vaiheessa muistin valmistuvan ruoan. Luukun auetessa höyrypallo pöllähti ulos uunista. Ruoka oli valmis. Hyvin onnistui ensikokeiluksi. Seuraavalla kerralla voi unohtaa valkosipulin, joka oli ylikypsänä muuttanut väriään ja maistui hassulta. Aurinko vilahti aamulla vastarannalla. Muutaman kuukauden saa vielä kuitenkin odotella, että sillä mollukalla saisi ladattua akkuja. Ennen loppuviikosta kiristyvää pakkasta onkin hurruutettava aggregaattia, jottei tarvitse sitä käynnistellä, kun kelit ovat kaikkein kirpsakoimmillaan.

Loppupäivä kuuluikin satulatuolilla heiluen ja näyttöä tarkkaillen. Hyviä puita varattu kaminan eteen huomisen pakkasia odotellessa. Avantoon heitin eristeeksi boogie boardin.

Startup mökki

Tästä se alkaa. Rakenteilla on kauas katsova yritys, joka keskittyy lähiseutuun ja eteenkin lähiruokaan. Satoja paloja on vielä pistettävä paikoilleen, ennen kuin tarjolla on jotain konkreettista. Sitä ennen lisäilen tänne lähiruokaan liittyvää asiaa ja informaatiota. Jos olet utelias ja uusia tuulia etsivä, niin pistäydy sivuille aina silloin tällöin. Lupaan että kärsivällisyys palkitaan.

5/5